torstai 14. huhtikuuta 2011

Parveke-elämää talven jälkeen

Kevätaurinko paljasti viime kesältä talvehtineet multaruukut.


Koko talven parveketta koristivat valkoinen muovikuusi ja led-valonauha. Parveke näytti pitkään oikein tunnelmalliselta, mutta jo helmikuun lopussa aloin kaivata parvekkeelle eloa. Hämärä utu, joka talvella piilotti kaiken, oli nyt poissa. Kirkas auringon paiste paljasti talven aikana kertyneen pölyn ja kaikki parvekkeelle piilotetut tavarat. Aivan yhtäkkiä parvekkeen nurkkaan syksyllä jätetyt kasvilaatikot ja ruukut alkoivat vaatia minulta huomiota.

Viime kesänä ostin varmaankin parisataa litraa multaa. Aluksi ostin puutarhamarketista muutaman kahdenkymmenen litran multasäkin. Ja sitten pitkin kesää lähikaupasta tarttui mukaan lähes tusinan verran pieniä multapusseja. Syksyllä kasvukauden loputtua vein kompostiin kaiken kuihtuneen kasvimateriaalin, mutta säilytin lähes kaiken mullan. Tänä kesänä aion sekoittaa vanhasta ja uudesta mullasta sopivan kuohkean ja ravinteikkaan maa-ainescocktailin.

Puutarhanhoito on sikäli ovela harrastus, että minun on lähes mahdotonta sanoa, kuinka paljon siihen on kulunut rahaa. Multapussien, siemenien tai parvekekukkien ostaminen ei kuulosta kovin paheelliselta tavalta kuluttaa rahaa. Ja sitä paitsi, eihän pienen parvekkeen hoitamiseen muutenkaan voi kulua paljon rahaa, eihän? Viime kesänä tein useaan otteeseen pieniä hankintoja. Huomasin jatkuvasti jotakin puuttuvan: "Chilit ovat ehkä sittenkin liian pienissä ruukuissa? Pitää ostaa mäntysuopaa kirvojen karkoitamista varten.", ja niin edelleeen. Ja oma lukunsa on tietenkin niin sanotut parvekkeen perustamiskulut. Suurimmat hankintani ovat kaksi viidenkymmenen sentin korkuista jättiruukkua, joihin aioin tänäkin kesänä istuttaa pelargoneja. Kaikista tekemistäni hankinnoista huolimatta haluan korostaa, että parvekepuutarhan voi perustaa vähällä rahalla. Alussa tarvitaan vain jogurttipurkkeja, multaa, siemeniä ja myöhemmin varsinaisia istutusruukkuja. Halvat saviruukut ovat hyviä, sillä ne varmistavat sen, että multa ei ole koskaan liian märkää.

Tänä keväänä olen ostanut neljä lähikaupan multapussia, ison kasan siemeniä ja uuden hienon istutuslapion. Seuraavalla kerralla kerron, mitä siemeniä ostin ja miten niistä syntyneet pienet taimet voivat. Aurinkoista viikonloppua!



Chilitaimet saivat isommat purkit huhtikuun toisella viikolla.

Istutimme daalian juurakot vanhan ja uuden mullan sekoitukseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti