lauantai 30. huhtikuuta 2011

Valkosipulia parvekkeelle

Kylmäkäsitellyt valkosipulinkynnet näyttävät ihan tavallisilta.


Sain siskoltani kylmäkäsiteltyjä valkosipuleja. En tiedä juuri mitään valkosipulin kasvattamisesta. Ryhdyin tutkimaan asiaa ja sain koottua tällaisen aloittelijan tietopaketin.

Ennen keväistä istutusta valkosipuli tarvitsee kylmäkäsittelyn, jotta se ymmärtäisi herätä lepotilastaan ja aloittaa kasvukauden. Valkosipulia istutetaan joko syksyllä tai keväällä lajikkeesta riippuen. Syksyllä istutettu valkosipuli saa talven aikana luonnollisen kylmäkäsittelyn.

Sato jää usein huonoksi, jos käyttää ruokakaupasta hankittuja valkosipuleja.Valkosipulia voi kuulemma kasvattaa sipulin kynsistä tai kukintojen itusilmuista. Minä kokeilen kasvatusta tutunnäköisillä valkosipulinkynsillä.

Ensiksi valkosipulinyrkki jaetaan kynsiksi, jotka istutetaan noin 5–8 senttimetrin syvyisiin vakoihin 10 senttimetrin välein toisistaan. Istutin kynnet parvekelaatikkoon möyhennettyyn puutarhamultaan. Laatikon pohjan salaojitin ruukkusoralla.

Valkosipulin pitäisi viihtyä eteläparvekkeellani, sillä sipulit neuvotaan sijoitettavaksi aurinkoiseen ja lämpimään paikkaan. Valkosipuli vaatii runsaasti ravinteita: typpeä, fosforia ja kalkkia. Valkosipulipenkille voi laittaa ruohokatteen (esim. nurmenleikkuujäte), josta kasvit saavat typpeä. Multaan voi sekoittaa hieman kanankakkarakeita ja puuntuhkaa. Puhtaassa puuntuhkassa on runsaasti tarvittavia kaliumia, kalsiumia ja fosforia. Aion itse olla aika varovainen lannoittamisen kanssa, etten vahingossa ylilannoita pientä kasvualustaa. Lannoitus tehdään kahdessa osassa: ensimmäisen kerran toukokuussa ja toisen kerran kesäkuun lopussa. Valkosipuli tarvitsee myös reippaasti vettä.

Satoa pääsee korjaamaan syyskesällä, kun sipulinvarret ovat kellastuneet.

Kevät on täällä!

Ensimmäiset valkovuokkohavainnot Viikissä 22. huhtikuuta.

Anemone nemorosa on Euroopassa laajalle levinnyt leinikkikasvi.

Ystäväni ruusupapu

Kaksi viikkoa sitten kylvetyt ruusupavun taimet.


Ruusupapua (Phaseolus coccineus) on helppo kasvattaa parvekkeella. Köynnös kasvaa hurjaa vauhtia kuten Jaakko ja pavunvarsi -sadussa konsanaan. Ruusupapu kasvaa noin 2–4 metriä korkeaksi. Viime kesänä ruusupapuköynnökseni luikerteli yläkerran parvekkeelle asti. Ruusupavusta saa helposti peittävän vehreän seinän. Rehevä köynnös tarvitsee tuekseen säleikön tai portinpielen. Minä tuen köynnöksen seinälle viritetyillä juuttinaruilla.

Toukokuussa ruusupapu kannattaa kasvattaa siemenistä taimiksi sisällä ja istuttaa ulos vasta yölämpötilan ollessa yli 10 astetta. Ruusupavun voi myös kylvää kesäkuussa suoraan maahan. Siemenet kannattaa liottaa yön yli ennen kylvöä itämisen nopeuttamiseksi. Itäminen kestää noin viikon. Kelpo taimiväli on 15–25 cm. Minä kylvin taimet parvekelaatikkoon erittäin tiheään siksak-muodostelmaan saadakseni tiheän peittävän köynnösseinän.

Köynnös viihtyy auringossa tai puolivarjossa. Oman kokemukseni mukaan ruusupapu on vesijuoppo ja tykkää viikottaisesta lannoittamisesta. Kuivuudesta kärsivä köynnös houkuttelee tuholaisia. Viime kesä oli erityisen kuuma ja heinäkuun lopussa vihannespunkkiarmeija oli vallannut koko köynnöksen. Ei tolu eikä mikään muukaan hyönteiskarkote onnistunut häätämään tuholaisia.

Ruusupapu kukkii koko kesän heinäkuusta syyskuuhun. Kukat ovat punaisia, valkoisia tai oransseja. Syyskesällä ruusupapu tekee litteitä, pitkiä palkoja. Täysikasvuiset palot ovat jopa 30 cm pitkiä. Nuoret palot, noin 10 cm, voi syödä keitettyinä. Kukkia puolestaan voi käyttää koristeena salaateissa.


Viime kesänä ruusupapuseinämä ei ollut kovin peittävä.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Puutarhurin huhtikuu

Kesäkurpitsan ('Black Beauty') taimi vahvistumassa parvekkeella.

Nyt alkaa olla viimeiset hetket käsillä, jos haluaa kasvattaa ensi kesän vihannekset itse siemenestä alkaen. Tomaatti, chili, paprika ja yrtit kannattaa kylvää heti, muuten sato ei ehdi kypsyä kesän aikana. Oman kokemukseni mukaan kaikkien kasvien siemenet kannattaa kylvää hyvissä ajoin ja sitten esikasvattaa taimia sisällä vaikka pidempäänkin. Viime kesänä minulla oli kolme eri tomaattilajiketta, joista yksi ei ehtinyt valmistaa satoaan ennen syksyä. 'Tiny Tim' -lajike teki runsaasti pieniä tomaatinalkuja, jotka eivät ehtineet kypsyä ennen hallaöitä.

Nyt on myös oikea hetki siirtää aikaisten kylvösten taimet omiin ruukkuihinsa. Myös daalianjuurakot kannattaa istuttaa uudelleen ja siirtää valoon ensimmäisten versojen noustessa. Toukokuussa ehtii vielä kylvää ainakin ruusupapua, kesäkurpitsaa ja kurkkua.

Lasitettu parveke on hyvä esikasvatuspaikka. Nyt kun lämpötila parvekkeella on noussut päivisin jo reilusti yli kahdenkymmenen asteen vien taimet joka päivä ulos vahvistumaan. Taimien on hyvä karaistua, ennen kuin istutan ne ulos kesäkuun alussa, jolloin lämpötila parvekkeella ei laske enää alle kymmenen asteen.

Jos itse ei jaksa tai ehdi hoivata taimia, voi ne ostaa myös valmiiksi esikasvatettuina. Minä aion ostaa osan taimista valmiina, jotta koko kotini ei muuttuisi taimitarhaksi. Yksi kevään ihanimmista tapahtumista on Hyötykasviyhdistyksen järjestämä taimitori Annalan puiston kauniissa 1800-luvun alun huvilamiljöössä. Myyjäisissä on tarjolla kaikenlaisia taimia: esimerkiksi keittiökasveja, yrttejä, kesäkukkia ja perennoja.

Hyötykasviyhdistyksen Taimitori ja viljelykauden avajaiset torstaina 19.5.2011 alkaen klo 15.00. Osoite: Vanhakaupunki, Hämeentie 154.


Vesimelonin taimi 'Sugar Baby' päivähoidossa parvekkeella. 

Ensimmäinen rohkea daalian verso näki päivänvalon toissapäivänä.

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Tapaus kesäkurpitsa

Nämä kurpitsantaimet ovat kuusi päivää vanhoja.


On olemassa kiitollisia kasvatettavia ja niitä, jotka koettelevat viherpeukalon hermoja. Kesäkurpitsa näyttää lukeutuvan ensimmäisiin. Ensinnäkin kesäkurpitsan siemen on iso: se ei katoa kesken istutuspuuhien ja siksi se sopii mämmikourallekin. Toiseksi kesäkurpitsa itää todella nopeasti, toisin kuin esimerkiksi paprika, jonka siemenet makaavat mullan alla toista viikkoa ennen kuin ne ovat valmiita kasvattamaan lehtiä. Paprikan piilotellessa mullassa ehdin jo monta kertaa luulla sen siemeniä kuolleiksi.

Mutta nyt takaisin kesäkurpitsaan. Kylvin neljä kesäkurpitsan siementä kuusi päivää sitten. Kesti vain kolme päivää, kun isot sirkkalehdet jo tunkeutuivat mullan läpi. Taimet kasvavat niin nopeasti, että sen voi melkein nähdä. Taimet ovat noin kaksitoista senttiä korkeita, kauniita ja vahvoja. Annoin yhden taimen äidilleni ja yhden siskolleni, koska minulla ei ole tilaa neljälle. Siementen itämisprosentti vaihtelee, mutta harvoin kaikki kylvetyt siemenet itävät tai kasvavat vahvaksi taimeksi. Siksi kasvatan aina enemmän taimia kuin tarvitsen.

En tiedä, kuinka järkevää kesäkurpitsan kasvattaminen parvekkeella on, mutta nyt sen näen. Kesäkurpitsa vaatii vahvan ravinteikkaan mullan ja sen kasvutapa on tilaavievä ja maanpinnalla kiemurtava. Äidilläni on tapana istuttaa kesäkurpitsa edellisvuoden kompostimultakasaan. Yritän parhaani mukaan simuloida hänen kasvatusmetodejaan, sillä ne ovat tuottaneet joka vuosi tusinan verran vihreitä kurpitsoja. Tarvitsen siis ison kasvualustan ja lannoitettua multaa.

Tänään tein mahtavan löydön kierrätyskeskuksesta. Keskuksen pihalla lojui roskana hylätty vanerinen pakkauslaatikko, josta heti ymmärsin saavani mahtavan kasvatuslaatikon kesäkurpitsoilleni. Laatikko täytyy tiivistää muovilla ennen taimien siirtämistä siihen. Aion myös käsitellä laatikon mustalla saunavahalla, joka antaa vanerille kosteutta hylkivän pinnan ja kauniin kuultavan sävyn. Tänään siirsin kurpitsan taimet isompiin saviruukkuihin, jossa taimet saavat odotella kunnes siirrän ne kasvatuslaatikkoon. Päivän viimeisenä puutarha-askareena laitoin ruusupavun siemenet likoamaan yön yli. Ruusupavun siemenet ovat todella kauniita, ne muistuttavat minusta viiriäisenmunia.



Tämän laatikon sain ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta.


Istutin kesäkurpitsantaimet isompiin ruukkuihin. 


Ruusupavunsiemenet ovat pieniä taideteoksia.


torstai 14. huhtikuuta 2011

Parveke-elämää talven jälkeen

Kevätaurinko paljasti viime kesältä talvehtineet multaruukut.


Koko talven parveketta koristivat valkoinen muovikuusi ja led-valonauha. Parveke näytti pitkään oikein tunnelmalliselta, mutta jo helmikuun lopussa aloin kaivata parvekkeelle eloa. Hämärä utu, joka talvella piilotti kaiken, oli nyt poissa. Kirkas auringon paiste paljasti talven aikana kertyneen pölyn ja kaikki parvekkeelle piilotetut tavarat. Aivan yhtäkkiä parvekkeen nurkkaan syksyllä jätetyt kasvilaatikot ja ruukut alkoivat vaatia minulta huomiota.

Viime kesänä ostin varmaankin parisataa litraa multaa. Aluksi ostin puutarhamarketista muutaman kahdenkymmenen litran multasäkin. Ja sitten pitkin kesää lähikaupasta tarttui mukaan lähes tusinan verran pieniä multapusseja. Syksyllä kasvukauden loputtua vein kompostiin kaiken kuihtuneen kasvimateriaalin, mutta säilytin lähes kaiken mullan. Tänä kesänä aion sekoittaa vanhasta ja uudesta mullasta sopivan kuohkean ja ravinteikkaan maa-ainescocktailin.

Puutarhanhoito on sikäli ovela harrastus, että minun on lähes mahdotonta sanoa, kuinka paljon siihen on kulunut rahaa. Multapussien, siemenien tai parvekekukkien ostaminen ei kuulosta kovin paheelliselta tavalta kuluttaa rahaa. Ja sitä paitsi, eihän pienen parvekkeen hoitamiseen muutenkaan voi kulua paljon rahaa, eihän? Viime kesänä tein useaan otteeseen pieniä hankintoja. Huomasin jatkuvasti jotakin puuttuvan: "Chilit ovat ehkä sittenkin liian pienissä ruukuissa? Pitää ostaa mäntysuopaa kirvojen karkoitamista varten.", ja niin edelleeen. Ja oma lukunsa on tietenkin niin sanotut parvekkeen perustamiskulut. Suurimmat hankintani ovat kaksi viidenkymmenen sentin korkuista jättiruukkua, joihin aioin tänäkin kesänä istuttaa pelargoneja. Kaikista tekemistäni hankinnoista huolimatta haluan korostaa, että parvekepuutarhan voi perustaa vähällä rahalla. Alussa tarvitaan vain jogurttipurkkeja, multaa, siemeniä ja myöhemmin varsinaisia istutusruukkuja. Halvat saviruukut ovat hyviä, sillä ne varmistavat sen, että multa ei ole koskaan liian märkää.

Tänä keväänä olen ostanut neljä lähikaupan multapussia, ison kasan siemeniä ja uuden hienon istutuslapion. Seuraavalla kerralla kerron, mitä siemeniä ostin ja miten niistä syntyneet pienet taimet voivat. Aurinkoista viikonloppua!



Chilitaimet saivat isommat purkit huhtikuun toisella viikolla.

Istutimme daalian juurakot vanhan ja uuden mullan sekoitukseen.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Aiemmin tapahtunutta:

Kaikki alkoi siitä, kun muutin hieman yli vuosi sitten pieneen asuntoon, johon kuuluu ihmeellisen iso parveke. Suuri parveke innosti minut tekemään suuria suunnitelmia. Päätin perustaa lasitetulle parvekkeelle ruukkupuutarhan. 

Alusta alkaen rinnallani on kuokkinut ystäväni Pelargoni. Yhdessä ryhdyimme toimeen. Halusimme nähdä, mitä kaikkea urbaanissa puutarhassa voi saada kasvamaan. Keväällä 2010 ryhdyin idättämään, kasvattamaan, kastelemaan, nyppimään ja leikkaamaan omaa parvekepuutarhaani.

Kasvatin siemenestä tomaattia, punaista chiliä, ruusupapua ja krassia. Basilikan, sellerin ja rosmariinin taimet ostin toukokuussa taimimyyjäisistä. Parvekekukat, bellikset ja pelargonit, hankin isosta pihamarketista. 

Kesä oli kuuma ja aurinko paistoi läkähdyttävästi. Valoa ja lämpöä riitti kasveille yllinkyllin. Tomaatti ja chili kasvoivat vauhdilla ja kukkivat riehakkaasti. Basilikapuska nautti kuumasta ja rehotti kuin matala pensasaita parvekkeen seinää vasten. Kaikki kasvit eivät kuitenkaan nauttineet kuuman auringon poltteesta. Pienet bellikset makoilivat nuutuneina ruukunreunalla ja kirvat valtasivat krassin oksat. Vaikka puutarha oli pieni vaati se paljon hoitoa. Viikon kesäloma pahimpien helteiden aikaan uhkasi koitua puutarhani kohtaloksi. Mutta ei sentään. 

Neljän kuukauden ajan hoidin kasvejani ja ihailin niiden kasvua. Aluksi jännitin itävätkö kylvämäni pienet siemenet. Sitten meinasin kyllästyä hengiltä, kun odotin sirkkalehtisten taimien kasvattavan lisää lehtiä. Sitten odotin kukkivatko tomaatintaimet, ja sitten kun ne kukkivat, aloin jännittää tekevätkö ne oikeita tomaatteja. Kun pienet vihreä pallerot ilmestyivät tomaatin oksille aloin malttamattomana odottaa, että ne kypsyisivät herkullisiksi isoiksi tomaateiksi. Tästä kaikesta ajattelen, että puutarhanhoito on kummallisen mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa ja siksi aion ryhtyä parvekepuutarhuriksi tänäkin vuonna! Tässä blogissa kerron, mitä parvekepuutarhassani tapahtuu tänä keväänä ja kesänä. Tervetuloa jännittämään kanssani.

Nämä tomaatit kylvin huhtikuussa 2010. Tässä taimet kesäkuun alussa.

Omia tomaatteja elokuussa 2010.

Oma chili paljastui tosi tuliseksi.